Blogi

Ikääntyneiden ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon henkilöstömitoituksen ydinasia: Laadukas hoito ja hoiva

 

Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti tiedotteessaan 3.10.2019 vanhuspalvelujen lakiluonnoksesta, jossa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon henkilöstömitoitus olisi jatkossa vähintään 0,7 ja tähän laskettaisiin vain välittömään asiakastyöhön osallistuvat. Lain valmistelussa on tärkeää muistaa, että kehittämistyö lähti liikkeelle nimenomaan siitä, että ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan laatuun haluttiin kiinnittää huomiota.

Useassa hoivakodissa henkilöstömitoitusta joudutaan lain voimaantulon vuoksi kasvattamaan. Tämä edellyttää kunnille allokoitavan ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon rahoituksen kasvattamista. On huolehdittava myös siitä, että rahoitus ohjautuu juuri ympärivuorokautiseen hoitoon. Lakiesityksessä on kyse henkilöstömitoituksesta, joka kattaa kaikki välittömään asiakastyöhön osallistuvat. Mikäli riittävää ja lain vaatimaa rahoitusta ei löydy, uhkana on hoitotyöhön koulutetun työvoiman, kuten sairaanhoitajien ja lähihoitajien, korvaaminen avustavalla henkilökunnalla. Avustavaa henkilökuntaa tarvitaan, mutta myös hoitotyöhön koulutetun henkilökunnan riittävä määrä on varmistettava. Tämä on syytä huomioida lain valmistelussa.

Ympärivuorokautisessa hoivassa asuvat ikääntyneet ovat usein monisairaita ja heidän hoitonsa vaatii tietoa pitkäaikaissairauksista sekä lääkityksestä. Turvallinen lääkehoito on yksi keskeinen hoivan laadun tekijä. On huolehdittava siitä, että jokaisessa vuorossa on töissä lääkehoidon koulutuksen suorittanut hoitotyöntekijä. Olemme huolissamme siitä, että lääkehoidon koulutuksen saaneiden hoitotyöntekijöiden määrä vähenee nykyisestä jo paikoin haastavasta tilanteesta. On lyhytnäköistä ajatella, että jokaisessa vuorossa yksi lääkehoitoa toteuttava työntekijä riittää pitkällä tähtäimellä. Yllättävän poissaolon tilanteessa voi olla äärimmäisen haastavaa löytää korvaavaa työntekijää. Tämä saattaa johtaa siihen, että lääkehoitoa toteutetaan väärin tai että osaaminen on riittämätöntä.

Henkilökunnan lisääntyessä on huomioitava, että esimiestyö korostuu edelleen. Yksikön esimiehen ja johtajan vastuulle jää tehdä yksikön kannalta parhaat ratkaisut henkilöstörakenteeseen. Henkilöstön määrän kasvaessa lähiesimiehiä ei tule vähentää, vaan ennemminkin pohtia, minkälaiset mahdollisuudet nykyisillä esimiehillä on vastata lisääntyvän henkilöstön tarpeisiin.

Lakiesityksessä ehdotetaan kansallista arviointimittaristoa. Tämä on edellytys palveluiden laadun vertailulle. Mittariston valinnassa on huomioitava erityisesti pienempien palveluntuottajien mahdollisuudet hankkia, kouluttautua ja toteuttaa mittaamista. On syytä pohtia, miten laaja mittaristo on tarpeenmukainen, ja mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka hoivan laatua parhaiten kuvaavat. Toimintakyvyn ja hoidon laadun mittarit kuvaavat tilannetta mittaushetkellä, ja onkin tärkeä muistaa, että ikääntyneiden toimintakyky voi vaihdella päivittäin. Tällöin on tärkeää, että myös henkilöstömitoituksessa on liikkumavaraa yllättäville tilanteille.

Lakiesityksen mukaan henkilöstömitoitus astuu voimaan heti lain voimaantullessa. Siirtymäaika kestää huhtikuun 2023 alkuun, jolloin hoivapalveluilla on mahdollisuus sopeutua uuteen tilanteeseen, luoda tarvittavat rakenteet, ja hankkia riittävä henkilökunta. Lain voimaantullessa on tärkeä huomioida, että tarvittavat panostukset eivät ole missään tapauksessa vähennyksiä ikääntyneiden kotihoidosta, jossa hoidetaan yhä heikompikuntoisia ikääntyneitä. Resurssit on löydyttävä muualta. Riittämätön rahoitus voi myös johtaa pahimmassa tilanteessa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon paikkojen vähentämiseen, mikä taas vaikeuttaa kotihoidon tilannetta hoitaa huonokuntoisia ikääntyneitä. Tätä kehitystä on vältettävä.

Hoitohenkilökuntaa on jo nyt paikoin haastavaa löytää. On selvää, että koulutukseen ja alan vetovoimaisuuteen on panostettava. Eettinen stressi siitä, että työtä ei ehdi tehdä riittävän hyvin ja laadukkaasti, on ikääntyneiden hoivapalveluissa yleistä. Nyt tehtävällä lakimuutoksella on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti alan vetovoimaisuuteen lisäämällä koulutetun hoitohenkilökunnan mahdollisuuksia toteuttaa välitöntä asiakastyötä.

Tajan varapuheenjohtaja Vilhelmiina Lehto-Niskala sairaanhoitaja, TtM, gerontologian väitöskirjatutkija