Jokainen hetki ennen kuolemaa on elämää

Hoivakodissakin jokainen hetki ennen kuolemaa on elämää: Elämän loppuvaiheen hoitoon tarvitaan ihmislähtöistä lähestymistapaa.

         Vilhelmiina Lehto, sairaanhoitaja, TtM, gerontologian väitöskirjatutkija

Kuolema on vaikea aihe, vaikka se kohtaa väistämättä meidät jokaisen. Aiheen vaikeus johtunee siitä, että yksilön vastuu ja itsenäisyys ovat keskeisiä arvoja yhteiskunnassamme. Elämän loppuvaiheen avun ja hoivan tarve haastaa itsenäisyyden ja pärjäämisen periaatteiden toteutumisen. Ehkä siksi kuolema ja kuoleminen helposti jäävät keskustelujen ulkopuolelle. On kuitenkin tärkeää nostaa kuolema ja elämän loppuvaiheen hyvä hoito julkiseen keskusteluun. Hoito- ja hoivapalveluiden käyttö lisääntyy eliniän kasvaessa ja elämän viimeisinä vuosina, ja niinpä merkittävä osa saattohoidosta tapahtuu ikääntyneiden hoivakodeissa: vanhainkodeissa tai tehostetussa palveluasumisessa. Hyvän elämän loppuvaiheen hoidon mahdollistuminen hoivakodissa vaatii monen muun tekijän ohella ikääntyneen oman näkökulman, persoonan ja toiveiden tunnistamista. 

Hoivakotien hoitotyön tavoitteena on turvata ihmisen näköinen elämä - mutta yhtä lailla myös kuolema. Usein keinot tähän ovat hyvinkin saman suuntaiset. Muutto hoivakotiin on vanhalle ihmiselle iso muutos, mutta sen ei tarvitse merkitä elämän loppumista tai kuoleman läheisyyttä. On kuitenkin hyvä keskustella hoivakodin asukkaiden kanssa kuolemasta ja siihen liittyvistä ajatuksista. Usein, mutta ei tietenkään aina, vanhat ihmiset kokevat kuoleman luonnolliseksi osaksi elämää. Vanhuudessa kuolema jäsentyy menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuudenkin kautta. Juuri siksi arvokas elämän loppuvaiheen hoito edellyttää, että ihminen kohdataan persoonana. Hoitotyössä onkin tärkeää selvittää ihmisen elämänhistoria, omat toiveet ja tarpeet. Tämä edellyttää organisaation yhtenäistä ihmislähtöistä kulttuuria, mutta myös hoitajalta aikaa olla läsnä ja kohdata aidosti hoivakodin asukas.

Vanhojen ihmisten kohdalla kuolemaan ja elämän loppuvaiheeseen liittyvät vahvasti sosiaaliset suhteet Tarve läheisyyteen ja sosiaalisiin kontakteihin ei suinkaan vähene. Perhe ja muut läheiset on otettava huomioon ja tarvittaessa myös heille on tarjottava tukea ja tietoa. Kaikilla ei ole läheisiä tai perhettä, mutta heillekin osaava hoitohenkilökunta voi antaa tukea ja turvaa. Vaikka läheisyyttä ja muiden ihmisten seuraa kaivataan, vanhat ihmiset voivat pelätä olevansa taakka muille ihmisille etenkin elämän loppuvaiheessa. On siis syytä kannustaa ikääntynyttä ilmaisemaan toiveitaan ja tarpeitaan sekä keskustella näistä jo hyvissä ajoin. Ihminen on elämänsä loppuun asti sosiaalinen olento ja myös vanhoilla on tarve olla hyödyksi ja kokea itsensä merkitykselliseksi. Hoitotyön järjestämisessä olisi syytä pohtia, miten nämä inhimilliset tarpeet tulevat huomioiduiksi, ja minkälaisia panostuksia tarvitaan, että arvokas elämän loppuvaiheen hoito on mahdollista.

Hyvä elämän loppuvaiheen hoito vaatii tietoa, vuorovaikutustaitoja, koulutusta ja resursseja. Tämä ei tällä hetkellä toteudu tasa-arvoisesti Suomessa. Taja on mukana yhdessä sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestöjen kanssa vaatimassa Suomeen parempaa saattohoitoa. Voit seurata kampanjaa sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #saattohoitopakkaus.