Sote-organisaatioiden laatujohtamisessa kehitettävää

Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden laadunhallinta ja laatujohtaminen oli hajanaista ja että sitä hyödynnetään vain vähän.

Yhtenäisen laatukäsitteistön ja sen myötä myös yhteisen näkemyksen ja tahtotilan puute vaikuttaa hidastavan laatujohtamisen hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Asia käy ilmi TtM Susanna Frimanin väitöstutkimuksesta.

Friman selvitti tutkimuksessaan laatujohtamisen tilaa ja sen hyödyntämistä sote-alan organisaatioiden johtamisen tukena, yhteistyön edistämisessä eri toimijoiden välillä sekä muutosten hallinnassa.

Laadun arviointi vaihtelevaa

Tutkimustulosten mukaan terveydenhuollossa perus- ja erikoistason välillä oli joltain osin tehty yhteisiä potilaspolun prosessikuvauksia ja sovittu työnjaosta, esimerkiksi diabetespotilaiden hoidon osalta.

Vähäiseksi puolestaan koettiin erityisesti organisaatioiden yhdyspinnoilla tapahtuvan yhteisen asiakasprosessin arviointi sekä laadun parantaminen.

Myös ostopalveluiden laadunarviointi oli vaihtelevaa.

– Organisaatioiden ostopalvelujen laadunarvioinnin voidaan pääsääntöisesti sanoa olleen varsin kehittymätöntä, ja se koettiin haasteelliseksi toteuttaa ilman yhtenäistä kansallista ohjausta ja arviointikriteeristöä, kertoo Friman väitöstiedotteessa.

Huomion arvoiseksi havainnoksi nousi myös se, että kolmannen sektorin toimijoita tunnistettiin yhteistyökumppaneiksi palvelutuotannossa mutta yksityistä sektoria ei mainittu yhteistyökumppanina, vaikka sillä on merkittävä rooli sote-sektorin palvelutuotannossa.

Syyt tälle jäivät haastatteluissa epäselviksi. Tiedotteessa tuodaan esiin, että taustalla saattaa vaikutta menneisyyden ajattelu- tai toimintamalli, jossa yksityiset palveluntuottajat nähdään kilpailijana kumppanuuden sijaan.

Laadunhallinta vaatii koko organisaation sitoutumista

Tutkimusorganisaatioissa oli eri asteisesti hyödynnetty laatujohtamisen menettelyjä, kuten hoito- ja palveluprosessien laadunarviointia. Tämä saattaa joltain osin selittyä sektoria vahvasti ohjaavalla lainsäädännöllä, tarpeella hillitä toiminnan kustannuksia sekä ihmiselle tuotettavien palvelujen luonteella.

– Tietojohtamisen menettelyiden kehittymättömyys vaikutti kuitenkin olevan jonkinasteinen este ajantasaisen ja kattavan laatutiedon hyödyntämiselle päätöksenteossa ja johtamisessa, Friman toteaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiopyrkimyksiä tai -suunnitelmia ei tullut organisaatioiden tutkimushaastatteluissa esiin, mikä oli huomattava puute palvelujärjestelmäuudistuksen ollessa tuloillaan.

Väitöstutkimusprosessin eri vaiheissa nousi esiin laadun johtamisen merkitys. Laadunhallinta edellyttää vaikuttavien johtamisen piirteiden hyödyntämistä johtamisen eri tasoilla, kuten strategisessa, taktisessa ja operatiivisessa johtamisessa. Ylimmän johdon sitoutuminen organisaation laadun varmistamiseen ja parantamiseen on olennaista, koska sen myötä korkea laatu arvotetaan tärkeäksi tavoitteeksi, jonka saavuttaminen sitouttaa koko henkilöstöä.

– Tärkeää olisikin koko organisaation sitouttaminen laadunhallintaan viestimällä selkeästi organisaation laatutavoitteista tukien näin yhteisen tahtotilan muodostumista ja organisaationlaatukulttuurin vahvistumista, Friman tiivistää.
---
TtM Susanna Friman esittää kansanterveystieteen alaan kuuluvan väitöskirjansa ”Laatujohtaminen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.4.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Harri Jalonen (Vaasan yliopisto) ja kustoksena professori Tuija Ikonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

Verkkolähetykseen

Lähde: Koottu tiedotteesta
Iina Aalto