Hoitotyön veto- ja pitovoiman parantamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista näkökulmaa ja kehittämistä
Pula koulutetusta hoitohenkilökunnasta on todellisuutta monin paikoin ympäri Suomea. Kaikkiin puutosvuoroihin ei ole saatu sijaisia, lomia on jouduttu lyhentämään ja toimintoja sulkemaan. Eri tahot ovat esittäneet sinänsä hyviä keinoja puuttua tilanteeseen, mutta ongelman ratkaisuun tarvitaan kokonaisvaltainen ja monia eri tekijöitä huomioiva ratkaisu.
Akavan sairaanhoitajat ja Taja ehdottaa seuraavia toimia korkeakoulutettujen hoitotyön ammattilaisten ja asiantuntijoiden työn veto- ja pitovoiman parantamiseksi:
- Palkkaus vastaa työn vaativuutta
Hoitoalan palkkaus, palkitseminen ja työolot on saatava kuntoon. Korkeakoulutetut hoitoalan asiantuntijat kuten sairaanhoitajat ja hoitotyön esihenkilöt tekevät palkkaansa nähden huomattavasti vaativampaa työtä. Siksi on peruteltua pyrkiä hoitoalan merkittävään palkkakehitykseen. Palkkauksen on tulevaisuudessa myös paremmin vastattava työntekijän haluun kehittyä, edetä urallaan ja kasvattaa osaamistaan.
- Lähijohtajat voivat keskittyä työn kehittämiseen
Tällä hetkellä lähijohtajalla menee liikaa aikaa kehittämistyön ja työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisen sijasta muihin tehtäviin. Esimerkiksi jatkuva sijaishankinta kuormittaa lähijohtajia. Lähijohtajille on oltava tarjolla resursseja ja ratkaisuja muun muassa sijaishankinnan helpottamiseksi. Jos lähijohtajan työ on jatkuvaa tulipalojen sammuttamista ja päivästä toiseen selviytymistä, hekin uupuvat työkuormansa alle. Kun halutaan parantaa johtamista, on huolehdittava ensin johtajien hyvinvoinnista.
- Hoitotyössä voi keskittyä siihen, mihin on saanut koulutuksen
Hoitotyö on itsessään palkitsevaa ja mielekästä työtä, mutta jos olosuhteet ovat vaikeat ja työtä ei voi toteuttaa arvojensa ja osaamisensa mukaisesti, työntekijä kokee eettistä stressiä. Hoitotyön sisältöä on mahdollista kehittää. Tutkimusten mukaan hoitajat kokevat, että he joutuvat käyttämään liikaa aikaa muuhun kuin itse hoitotyöhön. On tärkeää miettiä, miten työ organisoidaan ja miten voitaisiin mahdollistaa perustehtävään keskittyminen.
- Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on sujuvaa
Hoitotyöntekijät ovat jo pitkään joutuneet joustamaan joka suuntaan. Lomia on jouduttu lyhentämään ja siirtämään. Henkilökunnalta vaaditaan ylitöitä ja vuorojen vaihtoja tai tuplavuoroja, jotta äkilliset puutokset saadaan paikattua. Hoitotyössä on kehitettävä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Riittävä henkilökunta, työn hyvä organisointi ja työhyvinvoinnin turvaaminen ovat tässä avainasemassa. Mahdollisuuksia työaikojen ja työtapojen joustoihin on lisättävä.
- Osaamistaan saa kehittää ja siihen kannustetaan
Oman osaamisen kehittäminen on tärkeää sekä työyhteisön että yksilön kannalta. Mieleisiin koulutuksiin osallistuminen on turvattava ja siihen on kannustettava antamalla tähän riittävästi työaikaa. Myös vapaa-ajalla tapahtuvaa itsensä kehittämistä esimerkiksi lisäkouluttautumalla on huomioitava työpaikalla. Työntekijöiden erilaisten urapolkuja ja niiden etenemistä on tuettava. Tukeminen tarkoittaa ajallisia resursseja, esihenkilön kiinnostusta, osaamista vastaavia työtehtäviä sekä palkkauksen tarkistamista osaamisen karttuessa.
- Työtä tekee koulutettu, osaava ja riittävä henkilöstö
On tärkeää, että työyhteisö koostuu koulutetuista ammattilaisista. Moniammatillista yhteistyötä on hyödynnettävä entistä paremmin. Ulkomailta rekrytoitua työvoimaa voidaan hyödyntää entistä enemmän, mutta on varmistettava, että heillä on tehtävään riittävä koulutus ja kielitaito. Kielitaitoa tarvitaan esimerkiksi potilaiden ja muiden työntekijöiden väliseen viestintään sekä työssä keskeiseen kirjaamiseen ja tiedon välittymiseen. Tärkeää on huomioida, että jokaisessa työvuorossa on riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Tällöin äkilliset puutokset eivät kohtuuttomasti kuormita yksittäistä työntekijää, jolta tarvittava osaaminen esimerkiksi lääkehoidon toteuttamiseen löytyy.
- Hoitotyön koulutus on laadukasta
Alan koulutusmääriä on syytä tarkastella ja lisätä. Mutta tämä ei yksin riitä, elleivät opiskelijat valmistu tai he vaihtavat valmistuttuaan alaa. Hoitotyön opetusohjelmien sisältöä ja laatua on kehitettävä. On selvitettävä mahdollisuutta järjestää opiskelijoille palkalliset työharjoittelut, kuten monilla muilla aloilla on tapana. Työharjoittelupaikkojen saatavuus on turvattava. Opiskelijoiden laadukas ohjaus on tällä hetkellä epävarmaa, sillä harjoitteluiden työpaikkaohjaajat ovat ennestään kuormittuneita, eivätkä saa ohjaamiseen tarpeeksi tukea tai resursseja. Kliinisten opettajien ja asiantuntijoiden osaamista on hyödynnettävä paremmin terveydenhoitoalan työpaikoilla opiskelijaohjauksen kehittämisessä.
- Kehittämistyötä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden asiantuntijuutta hyödyntäen
Ratkaisujen saavuttamiseksi on kuultava hoitotyöntekijöitä sekä hoitotyön kehittäjiä, asiantuntijoita ja esihenkilöitä. Yhteistyöhön on kutsuttava myös poliitikot, virkamiehet, johtajat, tutkijat, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja kansalaisjärjestöt. Kokonaisvaltaisilla ja eri näkökulmat huomioon ottavilla kehittämistoimenpiteillä on paras mahdollisuus menestyä.
Vilhelmiina Lehto-Niskala Ja Kukka Junno