Sairaanhoitajien terveiset ministeri Lindénille

Sairaanhoitajapäivien osallistujilla Helsingin Messukeskuksessa oli viime viikolla mahdollisuus kirjoittaa postikortti perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénille messuosastollamme. Korttiterveisiä ministerille lähti useita satoja. Viestit kertovat hoitajien surusta ja hädästä, mutta ymmärrystäkin ministeri sai.

Huoli terveydenhuollon tilasta ja tulevaisuudesta välittyy korttien viesteistä. ”Olen surullinen, työkaverit loppuu” ”Miksi maailman paras ja edullisin terveydenhuolto on haluttu romuttaa?”

Kirjoittajat kantoivat huolta potilasturvallisuudesta, joka on hoitajapulan vuoksi vaarantunut jo pidemmän aikaa. ”Mikään ei vaaranna potilasturvallisuutta enemmän kuin väsynyt, kohtuuttoman työtaakan alle uupuva ja työhönsä pakotettu hoitaja.”

Keskusteluissa sairaanhoitajien ja alan opiskelijoiden kanssa toistuivat teemat alan taakse jättämisestä. Useat alan opiskelijat kertoivat, etteivät aio valmistua tai suunnittelivat lähtemistä ulkomaille töihin opintojen päättyessä. ”Olen loppuvaiheen sh opiskelija ja nykyinen Suomen hoitoalan tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Voin rehellisesti kertoa Norjan kutsuvan, että kiitos vaan ilmaisesta koulutuksesta, mutta sitä en Suomessa hukkaa!”

Sairaanhoitajapäivät ajoittuivat ajankohtaan, jolloin eduskunnassa säädettiin ”Pakkolaiksikin” tituleerattua Potilasturvallisuuslakia. Ministerikin sai uuden lempinimen Pakkolaki-Aki. Viesteissä muistutettiin, että hoitajillekin kuuluu sananvapaus ja työtaisteluoikeus. " Pakolla ei uusia hoitajia palkata, vaan paremmalla työtä vastaavalla palkalla.” Ymmärrystäkin ministerille riitti: ”Ymmärrän ristiriitaisen roolisi -potilasturvallisuus on taattava, mutta tuo enemmän esiin julkisesti myös ratkaisu mahdollisuudet hoitajien palkkaratkaisuun.”

Kaikki postikortit lähetettiin 21.9.22 eteenpäin ministerille, vaikka yleinen veikkaus kirjoittajien keskuudessa oli, ettei ministeri niitä kuitenkaan lue. Kokemus, että hoitajien ääni ei yhteiskunnassamme kuulu on vahva. Mutta kuten eräs viesti kuului, viimeistään ”Nyt on aika pysähtyä ja kuunnella” ”Tukea tarvitaan teoissa ei sanoissa.”