Etäjohtajuus hoitotyössä – digitaalisesti läsnä vai etäällä?

Vanesa Numanovic

Digitalisaatio on muuttanut hoitotyön johtamista pysyvästi. Etäpalaverit, sähköiset järjestelmät, digitaaliset viestintävälineet ja maantieteellisesti hajaantuneet tiimit ovat tulleet jäädäkseen, mutta miten tämä kaikki näkyy hoitotyön arjessa ja esihenkilötyössä?

Toteutimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jossa tarkastelimme hoitotyön etäjohtajuutta. Tuloksista nousi esiin kolme pääteemaa: vuorovaikutussuhteet, etäjohtajuus ja työhyvinvointi sekä valmius etäjohtamiseen. Tutkimuksissa korostui, että hyvä vuorovaikutus, luottamus ja tiimihenki ovat edelleen johtamisen kulmakiviä, myös digitaalisessa ympäristössä. Fyysisen läsnäolon puute voi heikentää yhteisöllisyyttä, ja viestintä voi jäädä pinnalliseksi ja muuttua yksisuuntaiseksi. Hoitajat kokivat, että etäjohtamisessa esihenkilö voi tuntua etäiseltä, vaikka teknologia mahdollistaisi ketterän yhteydenpidon.

Etäjohtaminen voi helpottaa tai kuormittaa

Etätyö ja etäjohtaminen lisäävät työn tehokkuutta ja mahdollistavat joustavampia työskentelytapoja. Toisaalta jatkuva saavutettavuus, tekniset haasteet ja epäselvät rakenteet lisäävät stressiä ja kuormittavat. Hoitajat kaipaavat enemmän tukea ja läsnäoloa, etenkin haastavissa tilanteissa.

Teknologia ei yksin riitä

Toimivat IT-laitteet ja järjestelmät ovat etäjohtajuuden perusta, mutta ne eivät yksin riitä. Esihenkilöt tarvitsevat koulutusta, aikaa ja tukea uusien järjestelmien ja toimintatapojen käyttöönottoon. Organisaatioilta puuttuu usein selkeät linjaukset ja rakenteet, jotka tukisivat etäjohtamista ja digitaalista työskentelyä.

Käytännön kehittämisehdotuksia:

  • Viestintä: Sovitaan yhteiset pelisäännöt ja hyödynnetään monipuolisesti teknologiaa.
  • Tiimihenki: Säännölliset lähitapaamiset ja yksilölliset kohtaamiset tukevat luottamusta.
  • Työhyvinvointi: Huolehditaan tauoista, ergonomiasta ja sosiaalisista suhteista.
  • Tekninen tuki: Varmistetaan toimivat laitteet ja tarjotaan riittävä ohjaus.
  • Osaaminen: Tarjotaan koulutusta ja aikaa uusien järjestelmien haltuunottoon.
  • Organisaatiorakenteet: Kehitetään selkeitä linjauksia ja rakenteita etäjohtamisen tueksi.

Miten tästä eteenpäin?

Tutkimuksen mukaan organisaatioiden tulisi tunnistaa etäjohtamisen mahdollisuudet ja tukea innostuneiden esihenkilöiden kehittymistä osaaviksi etäjohtajiksi. Etäjohtajuus ei ole vain teknistä osaamista, se on kykyä johtaa ihmisiä digitaalisessa ympäristössä säilyttäen inhimillisyys, yhteys ja luottamus. Hoitotyön arki muuttuu, mutta sen ydin pysyy. Hyvä johtaminen on aina ihmisten johtamista, myös verkossa.

Vanesa Numanovic, TtM, väitöskirjatutkija, Vaasan yliopisto
vanesa.numanovic@student.uwasa.fi

Lähde

Numanovic, V., Jalonen, H., Lindell, J., & Jacobsson, J. (2024). E-leadership in nursing – a systematic review. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 16(1), 62–80. https://doi.org/10.23996/fjhw.137575