Hoitajien lääkkeenmääräämisoikeus: monet mahdollisuudet ja haasteet
Saija Koskiniemi
Ensimmäiset sairaanhoitajat maailmassa saivat lääkkeenmääräämisoikeuden 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Hiljalleen hoitajien lääkkeenmääräämisoikeuden erilaiset variaatiot ovat levinneet eri puolille maailmaa niin, että vuonna 2021 kaikkiaan 45 maassa tunnistettiin olevan jonkinlainen käytäntö hoitajien lääkkeenmääräämiseen (International Council of Nurses, 2021). Maiden määrä on tuosta lisääntynyt ainakin yhdellä; Belgiassa astui voimaan hoitajien lääkkeenmääräämisen mahdollistava lainsäädäntö vuoden 2025 alusta.
Suomessa hoitajien lääkkeenmääräämiseen tähtäävä lisäkoulutus aloitettiin 2011 ja ensimmäiset lisäkoulutuksen käyneet hoitajat valmistuivat vuonna 2012.
Sain mahdollisuuden osallistua joulukuussa 2024 2nd NuPhaC Winter Conferenceen Antwerpissa Belgiassa. NuPhaC (Nurse and Pharmaceutical Care) on kansanvälinen verkosto, jonka tavoitteena on vahvistaa ja parantaa sairaanhoitajien roolia ja asemaa lääkehoidon toteuttamisessa. Konferenssissa oli ilahduttavasti useampi esitys liittyen hoitajien oikeuteen määrätä lääkkeitä, omani mukaan lukien.
Hoitajien lääkkeenmääräämisoikeudessa voidaan nähdä monia etuja. Hoitajan näkökulmasta lääkkeenmääräämisen erityispätevyyden suorittaminen antaa mahdollisuuden saada lisää osaamista ja vastuuta.
Asiakkaille ja potilaille hoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus näyttäytyy parhaimmillaan nopeana hoitoon pääsynä ja halvempina asiakasmaksuina verrattuina lääkäreiden vastaanottoihin. Asiakkaat ja potilaat ovat tutkitusti tyytyväisiä lääkkeenmääräämisoikeudellisten sairaanhoitajien vastaanottoihin (Black ym., 2022) ja luottavat näiden hoitajien ammattitaitoon (Haririan ym., 2022). Asiaan voi osaltaan vaikuttaa lääkkeenmääräämisen erityispätevyyden saaneiden sairaanhoitajien eli LMEP-sairaanhoitajien hieman lääkäreitä pidemmät vastaanottoajat.
Kollegoiden näkökulmasta LMEP-sairaanhoitajat tuovat työyksiköihin lisää osaamista ja vapauttavat lääkäreiden aikaa muihin tehtäviin.
STM:n selvityksen mukaan suurimmalla osalla hyvinvointialueista on lähivuosina tarve lisätä LMEP-sairaanhoitajien määrää. Samassa selvityksessä kuitenkin todetaan, että vain yksi hyvinvointialue hyödyntää LMEP-sairaanhoitajien ammattitaitoa ja osaamista kattavasti (STM, 2024). Terveydenhuollossa ei ole varaa hukata LMEP-sairaanhoitajien osaamista. Väestön ikääntyessä ja hoidon kysynnän kasvaessa entisestään, nopeat ja sujuvat hoitoprosessit ovat entistäkin tärkeämpiä.
Saija Koskiniemi, TtM, sh (AMK)
Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos
Lähteet
Black, A., Courtenay, M., Norton, C., Dean Franklin, B., Murrells, T., & Gage, H. (2022). Independent nurse medication provision: A mixed method study assessing the impact on patients' experience, processes, and costs in sexual health clinics. Journal of Advanced Nursing, 78(1), 239–251.
Haririan, H., Seresht, D. M., Hassankhani, H., Porter, J. E., & Wytenbroek, L. (2022). Nurses, physicians and patients’ knowledge and attitudes about nurse prescribing. BMC Nursing, 21(1), 112–112.
International Council of Nurses. (2021). Guidelines on prescriptive authority for nurses. https://www.icn.ch/sites/default/files/2023-04/ICN_Nurse_prescribing_guidelines_EN.pdf
STM. (2024). Kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ennakoitu tarve vuosille 2024–2028: Selvitystyö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5600-1