Hoitotyön lähiesihenkilöiden eläköitymisaalto on todellinen uhka hyvinvointialueilla

Julkisen alan työeläkevakuuttaja Kevan tilastojen mukaan lähivuosina on eläköitymässä valtavia määriä osastonhoitajia. Julkisessa keskustelussa on painottunut ymmärrettävästi pula sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Liian vähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota hoitotyön lähiesihenkilöihin. Hoitotyön lähiesihenkilöiden työ on avainasemassa turvaamassa potilaiden ja asiakkaiden laadukasta ja näyttöön perustuvaa hoitoa. Esihenkilöt voivat merkittävästi vaikuttaa myös hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin ja työssä viihtymiseen. Heidän tärkeää rooliaan ei siis kannata unohtaa hoitotyön veto- ja pitovoiman parantamisessa.

Eläköitymisaallon lähestyessä nyt on kriittinen hetki pohtia sitä, miten hiljainen tieto siirtyy esihenkilöltä toiselle. Samalla on tärkeää kehittää lähiesihenkilötyöstä niin vetovoimaista, että myös tulevaisuudessa saamme osaajia avautuviin esihenkilötehtäviin.

Hyvään johtamiseen on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ladattu paljon odotuksia. Tästä huolimatta lähiesihenkilötyön merkitystä ei aina ymmärretä organisaation toiminnan kannalta olennaisena tehtävänä. Hoitotyön johtaminen on tehtävä näkyväksi. Sen on tärkeää näkyä selvästi hyvinvointialueiden johtamisjärjestelmissä ja esihenkilötyö on huomioitava organisaation toiminnassa ja kehittämistyössä.

On huolehdittava siitä, että hoitotyön lähiesihenkilöllä on mahdollisuus tehdä työtä omien arvojensa mukaisesti. Vallan ja vastuun on oltava oikeassa suhteessa. Jatkuva tulipalojen sammuttaminen kuten päivittäisenä toistuva sijaishankinta vie mahdollisuuden pitkäjänteiseltä toiminnan kehittämiseltä. Työssä kehittymistä on tuettava ja osaamisen karttumisesta on palkittava. Ennen kaikkea esimiestyölle on oltava aikaa ja se on nostettava toiminnan keskiöön - ei sivutoiminnoksi.

Vilhelmiina Lehto-Niskala

Puheenjohtaja

Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry