Harkkatarinoita: Heidi Ervasti HealthEduCom Labissa – terveysalan koulutuksen ja osaamisen tutkimusryhmässä

Harkkatarina-blogisarjassa tuodaan esille terveystieteiden sekä hoitotyön erilaisia harjoittelupaikkoja ja -mahdollisuuksia.

Olen Heidi Ervasti, juuri valmistuva terveystieteiden kandidaatti ja tuleva hoitotieteen maisteriopiskelija. Kerron tässä blogikirjoituksessa terveystieteiden osaamisesta sekä harjoittelustani HealthEduCom Labissa Oulun yliopistossa. Pohdin myös omaa osaamistani ja sen kehittymistä harjoitteluni aikana.

Oulun yliopistossa on useita terveystieteellisiä tutkimusryhmiä, jotka tutkivat muun muassa omahoitoon ja terveellisiin elämäntapoihin sitoutumista, asiakkaan ohjausta kliinisessä ympäristössä, digitaalista ja mielen hyvinvointia sekä johtamista terveydenhuollossa. Yksi terveystieteiden tutkimusryhmä on keskittynyt terveysalan koulutukseen ja osaamiseen, ja minä suoritin harjoitteluni osana tätä HealthEduCom Lab -tutkimusryhmää.

Tässä tutkimusryhmässä tutkitaan erityisesti digitaalisen teknologian hyödyntämistä koulutuksessa, hybridiälykkyyttä, erilaisia oppimisympäristöjä, mentorointia sekä kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisten vähemmistöryhmien tutkimusta ja innovatiivista toiminnan kehittämistä terveydenhuollon koulutuksessa ja työyhteisöissä. Tutkimusryhmä tuottaa tutkimustietoa vastaamaan sosiaali- ja terveysalan osaamistarpeisiin kansallisesti ja kansainvälisesti. (oulu.fi.)

Terveystieteellinen osaaminen

Sosiaali- ja terveysalaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat mm. globalisaatio, väestörakenteen muutos, teknologinen kehitys sekä yksilöiden osallisuus (STM, n. d.). Keskeisiin terveydenhuollon prioriteetteihin ei sijoiteta tarpeeksi resursseja ja työntekijöistä on pulaa. Tartuntataudit sekä konfliktit maailmalla yleistyvät ja terveyserot kasvavat ja nuorten terveysongelmat herättävät huolta. (WHO, 2020.)

Ala tarvitsee ammattilaisia, jotka osaavat vastata näihin haasteisiin ja kehittää koulutusta sekä palveluita näyttöön perustuen ja asiakaslähtöisesti. Terveystieteiden kandidaatti – ja maisteriopinnot tarjoavat laajan osaamisen kokonaisuuden, jonka pohjalta on hyvä ponnistaa työelämään osaksi kehittyvää tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalaa. HealthEduCom Lab -tutkimusryhmässä onkin tutkittu tarkemmin, mitä terveystieteelliseen osaamiseen kuuluu – tätä pohdin seuraavaksi.

Pramila-Savukosken väitöskirjassa (2024) tutkittiin terveystieteiden geneeristä osaamista, joka koostuu johtamis-, hallinto- ja talousosaamisesta, ihmislähtöisestä ohjausosaamisesta sekä osaamisesta liittyen terveyden edistämiseen, näyttöön perustuvuuteen ja digitaalisuuteen. Näiden lisäksi terveystieteiden geneeriseen osaamisen osa-alueita ovat työhyvinvointi- ja itseohjautuvuusosaaminen, yhteistyö- ja ongelmanratkaisuosaaminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttamisosaaminen. (PramilaSavukoski, 2024.)

Nämä ovatkin sote-alan työelämän tulevaisuuden tärkeitä osaamistarpeita, joita olemme jo kandivaiheessa kattavasti opiskelleet. Pääsemme soveltamaan osaamistamme käytäntöön työharjoitteluissa sekä myöhemmin työelämässä.

Merkittävällä osalla terveystieteiden maisterin tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista on pohjalla ammattikorkeakoulututkinto. Erityisesti hoitotieteen pääaineessa terveydenhuollon ammattihenkilöaseman tuottama aiempi tutkinto tuntuu olevan välttämätön työelämätarpeisiin vastaamiseksi (Valtioneuvosto, 2023). Opiskelijayhteisössämme on mietityttänyt kovasti se, ettei meillä ole minkäänlaista kliinistä osaamista tai sote-alan taustaa. Moni meistä on aloittanut lukiopohjalta terveystieteiden opinnot.

Valtioneuvosto (2023) kertoo kuitenkin raportissaan, että terveystieteilijöitä myös ilman hoitotyötaustaa tarvitaan työelämään. Olemme keskustelleet aiheesta paljon omaopettaja-tapaamisissa. Se on auttanut ymmärtämään, että kliinisen taustan puuttumisen voi kääntää myös vahvuudeksi, tai ainakaan sitä ei tarvitse ajatella heikkoutena.

Tulevat terveystieteiden maisterit ilman aikaisempaa sote-alan kokemusta omaavat laaja-alaisen osaamisen, joka ei ole rajoittunut katsomaan alaa minkään tietyn ammattiryhmän näkökulmasta. Se voidaan nähdä etuna, että terveystieteilijöitä on monella eri taustalla ja kaikki tuovat omanlaisensa näkökulman tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalalle.

Oma osaamiseni ja harjoittelu ammatillisen kehittymisen tukena

Osaamiseni koostuu monesta eri kokemuksesta ja tekijästä, joista listaan muutaman. Tarjoilijana työskennellessäni kehityin asiakaspalvelun ammattilaiseksi ja opin paljon hyödyllisiä työelämätaitoja. Asiakaspalvelutaitojani pääsin kehittämään vielä viime kesänä myös sosiaalialalla, kun työskentelin palveluasiantuntijana Kelassa. Opin siellä myös paljon tietojärjestelmien käytöstä ja sosiaaliturvan laajasta kokonaisuudesta sekä yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Henkilökohtaisena avustajana puolestaan olen nähnyt, minkälaista tukea liikuntarajoitteiset tai vammaiset henkilöt tarvitsevat ja minkälaisia palveluja heille on saatavilla.

Työkokemukseni lisäksi olen kerryttänyt osaamistani terveystieteiden kandiopinnoissa muun muassa suomalaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmästä sekä sen toimijoista, kansanterveydestä, hyvinvoinnista, terveyden edistämisestä ja digitaalisista terveyspalveluista. Olemme myös opiskelleet terveystieteiden näkökulmasta moniammatillisuudesta, kansainvälisyydestä, näyttöön perustuvuudesta, innovaatiotoiminnasta, johtajuudesta, opetuksesta, tutkimuksesta ja viestinnästä. Työharjoittelussa pääsin soveltamaan koulussa saamiani oppeja käytäntöön ja laajentamaan asiantuntijuuttani.

Työharjoittelun tavoitteiksi olin asettanut, että oppisin hyödyllisiä työelämätaitoja, kuten tiimityöskentelyä ja viestintätaitoja uudessa ryhmässä sekä verkostoitumista alan ammattilaisten kesken. Halusin oppia myös tehtävien aikatauluttamista ja itseohjautuvuutta sekä palautteen vastaanottamista. Tavoitteenani oli syventää ymmärrystä tutkimusryhmän työstä ja erilaisista työtehtävistä, joita ryhmän jäsenet tekevät arjessaan.

Halusin toimia myös luottamuksellisesti, kantaa vastuuni tutkimusryhmän jäsenenä ja tehdä parhaani minulle annetuissa tehtävissä. Oppimistavoitteenani oli kehittää asiantuntijuuttani terveystieteilijänä ja löytää suuntaa kiinnostuksen kohteilleni tieteenalalla sekä tunnistaa ja vahvistaa omaa osaamistani. Seuraavaksi kerron lisää työtehtävistäni, joita pääsin tekemään harjoitteluni aikana.

Etätyöskentelyä koulutusmateriaalien parissa

Päätehtävänäni harjoittelussa kävin läpi opiskelijaohjaajille suunnattuja koulutusmateriaaleja kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisten hoitajien ohjaamisesta ja listasin, mitä koulutukset pitävät sisällään. Sain tehdä tätä kotoa käsin, joka olikin minulle uusi asia. Etätyöskentely sujui oikein mukavasti, ja mielenkiintoisten materiaalien parissa aika kului huomaamatta.

Aikataulu oli myös siten joustava, että lounaan jälkeisen väsymyksen iskiessä pääsin vielä valoisan aikaan käymään koiran kanssa lenkillä. Tein sitten paremmalla energialla töitä vähän pidemmälle iltapäivään. Joustavuuden ja etätyöskentelyn ansiosta pääsin harjoittamaan itseni johtamisen taitoja ja itseohjautuvuutta.

Materiaaleja läpikäydessä opin paljon opiskelijaohjauksesta ja monikulttuurisuudesta sekä opintokokonaisuuksien rakenteesta opettajan näkökulmasta. Tiivistin taulukkoon laajojen kokonaisuuksien tärkeimpiä pointteja, mikä vaati hahmotuskykyä ja sisällön ymmärtämistä. Etänä työskennellessäni opin myös viestimään sähköpostin ja Teams-palavereiden välityksellä entistä paremmin sekä kehittämään digitaitojani.

Lähipäivät hankkeen ja tutkimustyön parissa

Pääsin projektitutkijan mukana Pohteen järjestämään hankepalaveriin, jossa oli ammattilaisia myös muista Oulun oppilaitoksista ja hyvinvointialueelta. Aiemmin läpikäymäni koulutusmateriaalit liittyivät myös hankkeen aiheisiin. Palaverissa käytiin läpi hankkeeseen kuuluvia työpaketteja ja hanketyöskentelijät keskustelivat aikataulusta sekä budjetista.

Sain nähdä käytännössä, millaista projektiluontoinen työskentely on, ja pääsin kurkistamaan hankkeen käynnistymisvaiheeseen. Sain seurata eri organisaatioista tulevien ammattilaisten yhteistyötä ja vastuun sekä roolien jakamista projektissa, mikä oli hyvin opettavaista.

Palaverin jälkeen sain tehtäväkseni listata työpaketit, niiden toteutusajat ja päävastuulla olevat organisaatiot sekä työpaketin tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehtävän avulla sain vielä jäsenneltyä hankkeen sisältöä ja osatekijöitä sekä muodostettua selkeämmän kokonaiskuvan hankkeen toteutuksesta. Näin hankesuunnitelman rakennetta ja pääsin pureutumaan tehtävän avulla paremmin sen sisältöön.

Tutkijatohtorin kanssa työskennellessäni sain tutustua hänen tekeillä olevaan pitkittäistutkimukseen terveystieteiden geneerisestä osaamisesta ja olla apuna aineiston taulukoinnissa. Tutkimus liittyy blogin alussa mainitsemiini geneerisen osaamisen osaalueisiin sekä geneerisen osaamisen itsearviointimittariin, jota voidaan hyödyntää osaamisen arvioinnissa organisaatioissa ja koulutuksessa (Pramila-Savukoski ym., 2024). Pääsin näkemään tutkimuksen kirjoitusvaihetta ja kuulemaan, miten hän etenee kohti valmista julkaistavaa artikkelia.

Olen juuri tänä syksynä käynyt tutkimusmenetelmäopintoja, joten oli hyvin antoisaa päästä näkemään tutkijan työtä. Huomasin, että opintojaksoilla opitun tiedon avulla pystyin ymmärtämään ja seuraamaan työskentelyä paremmin sekä tunnistamaan käytettyjä tilastotieteellisiä työkaluja. Opin siis paljon tutkimuksesta ja pääsin jälleen yhdistämään oppimaani käytäntöön sekä työskentelemään yhteistyössä kokeneen ammattilaisen kanssa.

Yhteiskunnallista vaikuttamista ja näkyvyyden kehittämistä

Osana harjoitteluani tein HealthEduCom Labia esittelevän posterin Hakijan päiville, joka näkyikin jo aiemmin tässä blogikirjoituksessa. Hakijan päivillä edustin terveystieteitä pisteellämme sekä vastailin hakijoiden kysymyksiin terveystieteiden opinnoista. Hakijan päivä on suunnattu lukioikäisille, ammattiopistossa opiskeleville sekä maisteriohjelmista kiinnostuneille ja siellä pääsimme tekemään terveystieteitä näkyvämmäksi muiden korkeakoulualojen joukossa. Hakijoille jutellessani pääsin myös peilaamaan omaa kuljettua matkaani ja ammatillista kehittymistäni kertoessani, mitä kaikkea olen saanut jo oppia.

Pari harjoittelupäivää hurahti tutkimusryhmän nettisivuja, logoa ja Instagramia ideoidessa, ja pääsin esittelemään ideoitani tutkimusryhmälle palaverissa. Lisäksi tein Instagram-päivityksen ja julkaisin blogikirjoituksen harjoittelustani, mikä oli itsellenikin hyvä yhteenveto kaikesta oppimastani. Samalla opin viestintätyyleistä, näkyvyyden kehittämisestä ja markkinoinnista. Olen päässyt harjoittamaan myös luovuuttani ja tuomaan raikkaita ideoita objektiivisesta näkökulmasta tutkimusryhmän toiminnan kehittämiseksi.

Pääsin verkostoitumaan yliopiston henkilökunnan kanssa työn lomassa, ja lähipäivänäni sattui olemaan Anatomian henkilökunnan järjestämä joulupuuro, johon myös lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikön henkilökuntaa oli kutsuttu. Siellä pääsin esittelemään itseni ja keskustelemaan myös englanniksi, mikä oli jännittävää mutta hyvin tärkeää harjoitusta ammatillisen kehittymisen kannalta.

Työyhteisö yliopistolla on monikulttuurinen, ja kielitaito on tärkeää, jotta pystyy osallistumaan keskusteluun. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot kehittyivät myös siinä, kun palavereita oli etänä, läsnä ja hybridinä. Vaihdoin paljon sähköposteja, mutta keskustelin myös kasvotusten. Pääsin verkostoitumaan alan ammattilaisten kanssa niin yliopistolla kuin muidenkin terveysalan organisaatioiden jäsenten kesken ja pohtimaan myös omaa tulevaa paikkaani sote-alan monipuolisten mahdollisuuksien kentällä.

Positiivisen palautteen myötä olen saanut lisää itsevarmuutta ja kehittänyt ammatillista identiteettiäni terveystieteilijänä. Olen saanut onnistumisen kokemuksia ja tuntenut, että minun työpanoksellani on ollut oikeasti merkitystä tutkimusryhmälle ja työkaverini olivat kiitollisia sekä tyytyväisiä työhöni. Harjoittelulle asettamani tavoitteet täyttyivät ja opin enemmänkin, kuin osasin ennen harjoitteluani tavoitellakaan.

Tulevaisuuden tavoitteena minulla on oppia vielä enemmän muun muassa projektityöstä ja tutkimuksen tekemisestä sekä löytää selkeämmin omia kiinnostuksen kohteitani ja suuntaa terveystieteilijänä. Harjoitteluni antoi minulle myös eväitä oman osaamiseni tunnistamiseen ja kehittämiseen, joka on tärkeää työnhaussa ja ammattiidentiteetin rakentamisessa. Tästä on hyvä jatkaa taas kesätöihin Kelassa ja sen jälkeen hoitotieteen maisterivaiheeseen!

PS. Verkostoidun mielelläni. Minut löytää nimelläni LinkedInistä ja voimme vaikka jatkaa keskustelua blogikirjoitukseni herättämistä ajatuksista siellä!

Jos haluat seurata HealthEduCom Labin toimintaa somessa, niin löydät tutkimusryhmän Instagramin nimellä @healtheducation_unioulu

Teksti: Heidi Ervasti. Hän opiskelee terveystieteitä kolmatta vuotta Oulun yliopistossa.

Lähteet

Oulun yliopisto, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö. https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot/laaketieteellinentiedekunta/laaketieteen-tekniikan-ja-terveystieteiden-tutkimusyksikko, luettu 20.12.2024.

Pramila-Savukoski, S. (2024). Development of hybrid education intervention to ensure health sciences’ generic competence [Väitöskirja, Oulun yliopisto] https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/48258

Pramila-Savukoski, S., Kuivila, H., Juntunen, J., Koskenranta, M., Jarva, E., Tuomikoski, A., Hammarén, M., & Mikkonen, K. (2024). Development and psychometric testing of the Health Sciences Generic Competence (HealthGenericCom) Instrument: A crosssectional study. International Journal of Research in Education and Science (IJRES), 10(1), 21-45. https://doi.org/10.46328/ijres.3306

Sosiaali- ja terveysministeriö, Megatrendit vaikuttavat sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. https://stm.fi/megatrendit, luettu 20.12.2024.

Valtioneuvosto (2023). Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen - hankkeen loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164706/VN_2023_15.pdf?s

World Health Organization (2020). Urgent health challenges for the next decade. https://www.who.int/news-room/photo-story/photo-story-detail/urgent-healthchallenges-for-the-next-decade