Koronapandemia vaikutti iäkkäiden ihmisten liikkumiseen monin tavoin
Väitöstutkimuksen mukaan koronapandemia vaikutti ikääntyneiden ihmisten liikkumiseen vielä noin kaksi vuotta puhkeamisensa jälkeen. Tuloksista ilmenee, että hyvä fyysinen toimintakyky auttoi ylläpitämään liikkumista myös poikkeusoloissa.
Iäkkäiden ihmisten elinpiiri, eli alue, jolla he liikkuvat säännöllisesti, sekä koetut ulkona liikkumisen mahdollisuudet heikkenivät koronapandemian alussa vuonna 2020. Iäkkäiden itseraportoitu fyysinen aktiivisuus sen sijaan kasvoi verrattuna kahta vuotta aiempaan lähtötilanteeseen. Asia ilmenee tuoreesta väitöstutkimuksesta.
– Pandemian alussa ulkoilu ja luonnossa liikkuminen olivat edelleen sallittuja, vaikka lähes kaikki muu kodin ulkopuolinen toiminta oli rajoitettua, mikä voi selittää fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä, vaikka elinpiiri pieneni ja koetut mahdollisuudet ulkona liikkumiseen heikkenivät, toteaa Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija, TtM Katja Lindeman väitöstiedotteessa.
Lindeman tutki väitöskirjassaan, miten koronaviruspandemian rajoitukset ja vähentynyt ympäristön tuki vaikuttivat kotona asuvien iäkkäiden ihmisten liikkumisen eri osa-alueisiin sekä muutosten taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa seurattiin 75-, 80- ja 85-vuotiaiden ihmisten liikkumista ennen pandemiaa vuosina 2017–2018, pandemian ensimmäisen aallon aikana alkukesällä 2020 sekä noin kaksi vuotta pandemian puhkeamisen jälkeen vuosina 2021–2022.
Tutkimuksen tulosten mukaan pandemia puhkeamisen jälkeisinä vuosina 2021–2022 iäkkäiden elinpiiri ja koetut ulkona liikkumisen mahdollisuudet palautuivat osittain, mutta eivät täysin pandemiaa edeltäneelle tasolle, ja iäkkäiden ihmisten fyysinen aktiivisuus laski alle lähtötason.Lindeman pohtii, että pandemian pitkittyminen sekä tutkimukseen osallistujien ikääntyminen voivat selittää, miksi vuoden 2020 muutokset eivät täysin palautuneet vuosina 2021–2022.
Myös poikkeusoloissa fyysinen toimintakyky tuki liikkumista
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös liikkumisen eri osa-alueiden keskinäisiä yhteyksiä sekä kiihtyvyysmittareilla mitatun suhteellisesti ja absoluuttisesti määritetyn fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia näihin yhteyksiin.
Hyvä fyysinen toimintakyky auttoi ylläpitämään liikkumista myös poikkeusoloissa. Pandemian alussa se oli yhteydessä sekä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen että sen lisääntymiseen. Lisäksi autolla ajaminen yhdessä hyvän fyysisen toimintakyvyn kanssa tuki laajempaa elinpiiriä.
Naisten elinpiiri oli kaikissa mittauspisteissä pienempi kuin miesten, ja he kokivat ulkona liikkumisen mahdollisuutensa heikommiksi. Pandemian alussa tilanne heikkeni tämän osalta naisilla miehiä enemmän. Iällä ei sen sijaan ollut merkittävää vaikutusta liikkumisen muutoksiin.
– Sukupuolten erot voivat selittyä muun muassa naisten heikommalla fyysisellä toimintakyvyllä, vähäisemmällä autolla ajamisella ja varovaisemmalla suhtautumisella pandemiaan, Lindeman pohtii.
Hänen mukaansa liikkumisen alhaisempi taso ja sen voimakkaampi heikkeneminen on huolestuttava yhdistelmä, sillä se voi lisätä eristäytymistä ja heikentää hyvinvointia.
– Siksi haavoittuvammassa asemassa oleville iäkkäille ihmisille tulisi jatkossa tarjota kohdennettua tukea tilanteissa, joissa ympäristön tuki liikkumiselle vähenee, hän toteaa.
Riittävän rasittava fyysinen aktiivisuus tukee kävelykyvyn säilymistä
Tutkimuksesta saadut tulokset osoittivat, että kävelykyky on keskeinen iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden ja koettujen ulkona liikkumisen mahdollisuuksien kannalta.
Lisäksi suhteellinen fyysinen aktiivisuus, joka ylittää yksilön tavanomaisen kävelynopeuden, voi auttaa säilyttämään paremman kävelykyvyn. Sen sijaan kaikille yhtenäisillä raja-arvoilla määritelty absoluuttinen fyysinen aktiivisuus ei osoittanut yhteyttä myöhempään kävelykykyyn.
– Absoluuttiset raja-arvot eivät välttämättä vastanneet riittävää rasitusta suhteellisen hyväkuntoisilla osallistujilla, kun taas omaan kävelynopeuteen suhteutettu fyysinen aktiivisuus voi paremmin vastata kävelykyvyn ylläpitämiseen vaadittavaa ponnistelua", kertoo Lindeman.
---
TtM Katja Lindemanin terveystieteiden väitöskirja ”The trajectories of mobility among community-dwelling older people through the COVID-19 pandemic” tarkastetiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 6.6.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Paul Gellert (Charité - Universitätsmedizin Berlin, Saksa) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto).
Lähde: koottu väitöstiedotteesta
Iina Aalto