Potilasohjauksen tulee olla suunnitelmallista, oikea-aikaista ja potilaslähtöistä
Tuoreen tutkimuksen mukaan suolistosyöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden resilienssi oli matalalla tasolla. Potilasohjaus on tärkeä osa ammatillista tukea syövän hoidossa, ja tutkimuksen mukaan sillä on vaikutusta potilaan resilienssiin.
TtM Saija Sihvola tutki väitöstutkimuksessaan suolistosyöpäpotilaiden arvioita omasta resilienssistään ja saadun potilasohjauksen laadusta ja selvitti resilienssin ja potilasohjauksen välistä yhteyttä.
– Suolistosyöpäpotilaan sairauden aikana kohtaamat terveydenhuollon ammattilaiset, kuten syöpähoitajat ja avannehoitajat, ovat tärkeässä osassa potilaan selviytymistarinaa, Sihvola kuvaa Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.
Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät suolistosyöpäpotilaat aina saa tarvitsemaansa ja odottamaansa tukea. Sihvolan mukaan saatavilla on myös ollut niukasti tietoa siitä, millainen ohjaus voisi parhaiten tukea aikuisen syöpäpotilaan resilienssiä.
Potilasohjaus on tärkeä osa ammatillista tukea syövän hoidossa. Ammattilaisen antamassa ohjauksessa potilas tai asiakas saa tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Ohjaus voi olla sekä neuvontaa että vuorovaikutustilanne, johon kuulu molemmin puolin aktiivista kuuntelua ja keskustelua.
Potilasohjauksen tulisi olla aina potilas- tai asiakaslähtöistä, eli sen tulisi vastata potilaan sen hetkisiin odotuksiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Sihvolan tutkimuksessa selvitettiin, olivatko suolistyöpäpotilaat saaneet esimerkiksi riittävästi kokonaisvaltaista psyykkistä, sosiaalista ja henkistä tukea potilasohjaustilanteissa: oliko vuorovaikutus ohjaustilanteessa toimivaa, potilaiden mahdolliset pelot, ohjaustarpeet ja toiveet huomioitu ja ohjaustilanteessa potilaiden mielestä osaava henkilökunta sekä oliko ohjauksesta ollut hyötyä.
– Tämä tutkimus oli tärkeä toteuttaa, koska kyse on suolistosyöpäpotilaiden oikeudesta saada äänensä kuuluviin sekä oikeudesta saada hyvää ja laadukasta hoitoa, unohtamatta terveydenhuollon velvollisuutta arvioida omaa toimintaansa, Sihvola kertoo.
Taustatekijät vaikuttava resilienssiin
Sihvolan tutkimuksen perusteella suolistosyöpäpotilaiden resilienssi oli alhaisemmalla resilienssin kvartiililla. Tulosten mukaan resilienssi oli matala erityisesti varhaisessa syövän vaiheessa mutta edelleen matala myös vuoden kuluttua suolistosyöpäleikkauksesta.
Matala resilienssin taso viittaa Sihvolan mukaan siihen, että potilaat tarvitsisivat psykososiaalista tukea, joka keskittyisi heidän toimintakykynsä ja minäpystyvyytensä tukemiseen.
Tutkimus osoittaa, että resilienssi oli yhteydessä sekä fyysisiin että henkisiin näkökulmiin elämässä, kuten sosiaaliseen tukeen, toivoon, henkiseen ja fyysiseen taakkaan, elämänlaatuun ja posttraumaattiseen kasvuun.
Useat tutkittavien taustatekijöistä olivat yhteydessä parempaan resilienssiin: potilaan ikä, sairauden vaihe ja saadut hoidot vaikuttavat potilaan resilienssin kokemuksiin. Parempi resilienssi oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhempaan ikään, miessukupuoleen ja elämään parisuhteessa sekä siihen, että potilaan suolistosyövän hoitoon ei ollut kuulunut sytostaattihoitoa ja diagnoosin saamisesta oli kulunut jo pidemmän aikaa.
Positiivinen havainto oli, että 83 prosentilla eli lähes kaikilla suolistosyöpäpotilaista oli ainakin yksi läheinen ja turvallinen ihmissuhde, josta oli apua stressitilanteissa.
– Terveydenhuollon henkilöstön tulisi kuitenkin huomioida, ettei kaikkien potilaiden tilanne ole samankaltainen. Potilaat, joilla läheisiä ihmissuhteita ei ole, saattavat tarvita enemmän tukea terveydenhuollon henkilöstöltä, Sihvola muistuttaa.
Potilasohjauksen laatu pääosin hyvää
Kun tutkittiin suolistosyöpäpotilaiden arvioita noin kuukauden kuluttua heidän suolistosyöpäleikkauksestaan, potilasohjauksen kokonaislaatu selitti potilaiden parempaa resilienssiä.
Pitkittäistutkimus osoitti, että potilasohjauksen laatu arvioitiin pääasiassa hyväksi, mutta heikoimmaksi arvioitiin saadussa ohjauksessa psykososiaalinen tuki, potilaslähtöisyys ja ohjauksen tavoitteellisuus.
Näihin asioihin hoitotyön koulutuksessa ja suolistosyöpäpotilaiden hoitopolulla tulisi Sihvolan mukaan kiinnittää enemmän huomiota.
– Tutkimustulokset tukevat lähtökohtaisesti sitä, että tarjotun tuen tulisi olla suunnitelmallista, oikea-aikaista ja potilaslähtöistä, Sihvola summaa.
Hän toteaa, että potilaan tarpeisiin ja odotuksiin vastaava, suunnitelmallinen ohjaus auttaa potilasta selviytymään sairaudesta, valmistaa hoidon eri vaiheisiin, osallistaa potilasta omaan hoitoonsa ja tukee omahoitoa. Lisäksi se vähentää sairaalassaoloaikaa ja ylimääräisiä käyntejä terveydenhuollossa.
---
Terveystieteiden maisteri Saija Sihvolan väitöskirja Resilience among the individuals with a colorectal cancer diagnosis and their evaluations of the received patient counseling (Suolistosyöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden resilienssi ja heidän arvionsa saamastansa potilasohjauksesta) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 23.5. Vastaväittäjänä toimii dosentti Satu Elo Oulun ammattikorkeakoulusta ja kustoksena professori Tarja Kvist Itä-Suomen yliopistosta.
Lähteet: väitöstiedote
Iina Aalto