Tukea uudelleensynnyttäjien synnytyspelon hoitoon vahvistettava
Synnytyspelko on yleistynyt Suomessa, mutta erityisesti uudelleensynnyttäjien pelko jää usein vaille asianmukaista hoitoa, ilmenee väitöstutkimuksesta. Tutkimusperustaista tukea uudelleensynnyttäjille tarvitaan.
Synnytyspelko on lisääntynyt Suomessa merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Laura Sandströmin väitöstutkimuksen mukaan hoito ei pysy pelon lisääntymisen perässä.
– Hoitamattomana synnytyspelko voi lisätä riskiä muun muassa synnytyksen jälkeiseen masennukseen, varhaisen vuorovaikutuksen haasteisiin sekä lapsen kognitiivisen ja motorisen kehityksen poikkeamiin. Se voi myös johtaa traumaattiseen synnytyskokemukseen ja vaikuttaa osaltaan syntyvyyden laskuun, Sandström toteaa Tampereen yliopiston väitöstiedotteessa.
Sandströmin mukaan tutkimus aiheesta on keskittynyt ensisynnyttäjien pelkoon ja sen hoitamiseen, kun puolestaan uudelleensynnyttäjien synnytyspelon tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sandströmin väitöstutkimus osoittaakin, että tarjolla oleva hoito ei vastaa uudelleensynnyttäjien tarpeisiin.
Synnytyspelko näyttäytyy epäluottamuksena ammattilaisia kohtaan
Sandströmin tutkimuksesta ilmenee, että erityisesti uudelleensynnyttäjien pelko jää usein vaille asianmukaista hoitoa. Osa tutkimuksessa mukana olleista uudelleensynnyttäjistä ei ollut saanut lainkaan tarvitsemaansa tukea neuvolasta tai synnytyspelkopoliklinikoilta.
Uudelleensynnyttäjillä oli myös kokemuksia, jossa ammattilaiset olivat vähätelleet heidän pelkojaan. Vähättely aiheutti epäluottamusta äitiyshuollossa toimivia ammattilaisia kohtaan, pahensi pelkoja ja johti osalla siihen, että odottajat suunnittelivat synnyttävänsä kotona ilman terveydenhuollon ammattilaista.
Hoidosta kohti ennaltaehkäisyä
Synnytyspelon hoitoon on monia vaihtoehtoja. Hoitomuotoina käytetään useimmiten psykoedukaatiota, synnytysvalmennusta, kognitiivisbehavioraalista terapiaa ja kätilöhoidon jatkuvuuden malleja. Sandströmin mukaan osalle saattaa riittää kätilön tapaaminen ja aiemman synnytyskokemuksen läpikäynti. Hän korostaa kokemuksen läpikäyntiä sekä asia- että tunnetasolla ja riittävän ajan varaamista sille.
– Lisäksi on muistettava, että myös uudelleensynnyttäjät tarvitsevat tietoa. Ei voida olettaa, että heillä on oikeaa tietoa yhden synnytyskokemuksen perusteella. Itse asiassa tutkimukseen osallistuneilla uudelleensynnyttäjillä oli väärää tietoa, vanhentunutta tietoa tai ei tietoa lainkaan.
Sandström kehitti väitöstyössään uudelleensynnyttäjille räätälöidyin synnytyspelkointervention, joka koostui neljästä tapaamiskerrasta: kolmesta raskausaikana ja yhdestä synnytyksen jälkeen. Intervention pitivät psykiatrinen sairaanhoitaja ja kätilö synnytyssairaalan tiloissa.
Osallistujia ilmoittautui enemmän kuin Sandström oli osannut odottaa, mikä hänen mukaansa kertoo siitä, että tarjotulle tuelle on selkeä tarve. Interventio vaikutti väitöstutkimuksen perusteella lupaavalta menetelmältä lievittää pelkoa ja mahdollistaa hyvä synnytyskokemus. Etenkin synnytysvalmennus ja vertaistuelliset keskustelut, joissa sai turvallisessa tilassa käydä läpi aikaisempia synnytyskokemuksiaan ja syitä pelkoon, koettiin hyvinä.
Pelon hoidon lisäksi on tärkeää keskittyä keinoihin, joilla huonoja kokemuksia ja siten synnytyspelkoa voitaisiin ennaltaehkäistä. Uudelleensynnyttäjien pelko on useimmiten seurausta aiemmasta huonosta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta.
Yksi keino ennaltaehkäisyyn on kätilöhoidon jatkuvuuden malli, jossa sama kätilö tai kätilöryhmä hoitaa perhettä alkuraskaudesta synnytykseen ja muutamaan viikkoon synnytyksen jälkeen. Se on Maailman Terveysjärjestön (WHO) suosittelema äitiyshuollon malli sekä näyttöön perustuva hoitomalli kaikkien raskaana olevien, mutta etenkin synnytyspelkoisten hoidossa.
– Jakautuneen neuvola- ja synnytyssairaalamallin sijaan Suomessa tulisi harkita kätilöhoidon jatkuvuuden mallia. Myös uudelleensynnyttäjät toivoivat tätä. Kätilöiden osaamista kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän perusterveydenhuollossa – se voisi jo itsessään riittää monelle synnytyspelkoiselle, Sandström sanoo.
---
TtM Laura Sandströmin terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Uudelleensynnyttäjien synnytyspelko – Ryhmäohjausintervention kehittäminen ja soveltuvuuden arviointi tarkastettiin julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 29.8.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta.
Lähde: koottu väitöstiedotteesta
Iina Aalto