Työmatkaliikunta edistää työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja
Suurempi aktiivisen työmatkan määrä oli yhteydessä parempaan terveyteen ja työkykyyn tuoreen tutkimuksen tuloksissa.
Väitöstutkimuksen mukaan työmatkaliikunta edistää työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja. TtM Essi Kalliolahti tarkasteli tutkimuksessaan aktiivisten työmatkatapojen, kuten kävelyn ja pyöräilyn, sekä työmatkatavoissa tapahtuneiden muutosten yhteyttä työntekijöiden terveyteen ja työkykyyn.
Kalliolahti kertoo, että säännöllinen fyysinen aktiivisuus on olennainen osa terveellisiä elämäntapoja ja yhteydessä huomattaviin terveyshyötyihin.
– Liikkumattomuus sen sijaan on merkittävä riskitekijä useille yleisille tarttumattomille sairauksille kuten sydän- ja verisuonisairauksille, tuki- ja liikuntaelinsairauksille sekä ylipainolle, joka on liikkumattomuuden ohella yksi merkittävimmistä globaaleista kansanterveydellisistä haasteista, hän toteaa väitöstiedotteessa.
Kalliolahden tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurempi aktiivisen työmatkan määrä oli yhteydessä parempaan terveyteen ja työkykyyn. Lisäksi havaittiin, että viikoittaisen aktiivisen työmatkan määrän lisäys oli yhteydessä pieniin parannuksiin sekä itsearvioidussa terveydessä että työkyvyssä.
Aktiivisimmilla työmatkaliikkujilla havaittiin olevan passiivisia verrokkejaan parempi työkyky myös tutkittaessa yhteyttä rekisteriperusteisiin sairauspoissaoloihin: keskimäärin 67 kilometriä viikossa pyöräilevillä työmatkaajilla arvioitiin olevan jopa 531 sairauspoissaolopäivää vähemmän sataa henkilötyövuotta kohden verrattuna henkilöauton tai joukkoliikenteen käyttäjiin.
---
Terveystieteiden maisteri Essi Kalliolahden väitöskirja Active commuting for a healthier workforce. Associations of active commute with self-rated health, work ability, and sickness absence (Työmatkaliikunnalla kohti terveempää työelämää. Aktiivisen työmatkatavan yhteydet koettuun terveyteen, työkykyyn ja sairauspoissaoloihin) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari ja kustoksena professori Tuula Oksanen Itä-Suomen yliopistosta.
Lähde: koottu väitöstiedotteesta
Iina Aalto