Vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja runsas paikallaanoloaika lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin
TtM Miia Länsitien tutkimuksen tavoitteina oli selvittää kiihtyvyysanturilla mitatun kevyen, kohtuukuormitteisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden sekä paikallaanolon yhteyttä iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskiin.
TtM Miia Länsitien tutkimuksen tavoitteina oli selvittää kiihtyvyysanturilla mitatun kevyen, kohtuukuormitteisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden sekä paikallaanolon yhteyttä iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskiin.
Väestöpohjaisen Oulu45-kohorttitutkimuksen aineisto (n = 714) kerättiin vuosina 2013–2015. Tutkittavat olivat iältään 67–70-vuotiaita. Tutkittavien fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo mitattiin kahden viikon ajan ranteessa pidettävällä kiihtyvyysanturiin perustuvalla Polar Active -aktiivisuusmittarilla. Tutkittaville tehtiin sokerirasituskoe ja heidän sydän- ja verisuonisairauksien riskiään arvioitiin Framinghamin riskipisteillä. Kuolleisuustiedot kerättiin Digi- ja väestötietovirastosta keskimäärin 6,2 vuoden seuranta-ajan jälkeen.
Tutkimuksessa tunnistettiin iäkkäistä neljä liikkujaprofiilia. Profiililtaan fyysisesti aktiivisilla oli harvemmin sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja matalammat 120 minuutin glukoosi- ja insuliiniarvot sokerirasituskokeessa. Kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäisempi paikallaanoloaika tehostivat etenkin keskivartalolihavien iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa ja vähensivät insuliiniresistenssiä. Sekä kevyt että kohtuukuormitteinen ja raskas fyysinen aktiivisuus vähensivät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, kun taas runsas paikallaanoloaika lisäsi riskiä. Runsaampi kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaanoloaika pienensivät kuoleman riskiä.
Vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja runsas paikallaanoloaika lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää kiihtyvyysanturilla mitatun kevyen, kohtuukuormitteisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden sekä paikallaanolon yhteyttä iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskiin.
Väitöskirjan tulosten perusteella vähäinenkin fyysinen aktiivisuus on paikallaanoloa parempi vaihtoehto iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihdunnan ja sydänterveyden edistämiseksi. Erityisesti keskivartalolihavia iäkkäitä tulisi rohkaista lisäämään liikkumista ja vähentämään paikallaanoloa.
------------------------------------------
TtM Miia Länsitien liikuntatieteen väitöskirja Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteydet iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskeihin. Väestöpohjainen Oulu45-kohorttitutkimus tarkastettiin Oulun yliopistossa 14.10.2022.
Vastaväittäjänä toimi professori Sarianna Sipilä, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta.
Kustoksena toimi professori Raija Korpelainen, Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr., ODL Liikuntaklinikka
Tutustu: http://urn.fi/urn:isbn:9789526233970
Kuva: Pixabay
Kooste: Anne-Maj Aunula