Olisimmeko valmiita muuttumaan nimikkeeltämme?
Tiina Karppinen
Sana hoitaja näkyy ja kuuluu hoitotyön ympäristöjen esihenkilöiden nimikkeissä, vaikka työ on nykyisin kaikkea muuta kuin hoitamista. Mikä saa meidät edelleen kiinnittymään esihenkilöiden hoitaja-nimikkeeseen?
Hoitaminen tarkoittaa yksittäisen asian hoitamista – hoitamisen kohteen vierellä tai häneen liittyvän asian hoitamista. Arvo heille, jotka tekevät konkreettista hoitotyötä vierellä ja lähellä.
Arvo myös aiemmille hoitotyön esihenkilöille, jotka ovat yhdistäneet hoitotyön ja johtamisen. Samalla he ovat raivanneet omien muutosten aikanaan tietä tuleville esihenkilöille, jotta nämä voivat olla enemmän johtajia.
Johtaminen tarkoittaa sitä, että yksiköstä vastaava johtaa kokonaisuutta. Tämän ajan esihenkilö hoitaa hoitamisen johtamista. Siis johtaa toimintaympäristöä, johon sisältyy hoitotyötä. Kun hänen nimikkeeseensä liitetään sana hoitaja, syntyy mielikuva, että hän hoitaa kaiken: ikkunoiden pesuista kahvinkeittimen hankinnan hoitamiseen.
On ilahduttavaa kuulla ja nähdä, että on olemassa yksikköjä, joissa puhutaan esihenkilöstä jo lähijohtaja-nimikkeellä. Se kuvaa mielestäni paremmin esihenkilön työtä, lähellä tapahtuvaa kokonaisuuden johtamista. Se kuvaa myös esihenkilötyöhön vaadittua osaamista, johon esihenkilö on koulutettu.
Pohdin, olemmeko jääneet oman ajattelumme vangeiksi, kun nostamme hoitotyötä esiin myös nimikkeen kautta. Eikös se kuitenkin näy jokapäiväisessä työssä ja yhteistyössä? Hoitotyöhön muuten sisältyy hoito-, terveys-, lääke- ja sosiaalitieteiden ja -lakien sisältöä ja elementtejä. Eikä pidä unohtaa yksilölle asetettuja potilas- ja yksilönvapausoikeuksia, joskin myös -velvollisuuksia. Mikä iloinen säädäntöviidakko, eikö vain? Sitä ei voi vain hoitaa, sitä on johdettava.
Mitä jos alkaisimmekin muuttaa omaa ajatteluamme ja ottaisimme johtaja-sanaa käyttöön? Eläköön hoitajat! Eläköön johtajat! Eläköön hoitotyön ympäristöissä toimivat johtajat!
Tiina Karppinen
Sairaanhoitaja Yamk, Tajan hallituksen jäsen, Luottamushenkilö