Vilhelmiina Lehto-Niskala: Ovatko hoitotyön esihenkilöt jääneet hyvinvointialuemuutoksen jalkoihin?
Uusi vuosi on tuonut mukanaan uudet hyvinvointialueet. Monella alueella muutoksen alkumetrit ovat sujuneet hyvin. Hoitotyön esihenkilöiden ja johtajien asema on kuitenkin herättänyt huolen. Hoitotyön johtajien uudet tehtävät ja organisaation kokonaisuus ovat olleen muutoksen keskellä epäselviä ja suunnitelmat ovat muuttuneet nopeaan tahtiin. Esihenkilöiden on ollut lähes mahdotonta tukea alaisiaan, koska heillä ei ole ollut riittävää tietoa organisaation toiminnasta tai oman tehtävänsä jatkosta. Hoitotyön johto tuntuukin edelleen olevan ensimmäisten joukossa leikkauksia etsittäessä, vaikka juuri osaava johtaja pystyy luomaan vetovoimaisen työkulttuurin ja varmistamaan, että niukat resurssit ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Äkilliset muutokset ja epävarmuus käytännöistä kuormittavat jo ennestään haastavassa ympäristössä työskenteleviä hoitotyöntekijöitä ja heidän esihenkilöitään. Tehtävänkuvien muutoksia ei kannata tehdä hätiköiden. Nyt tarvitaan harkintaa ja malttia. On myös tärkeä muistaa, että työnantajan on tarjottava työntekijälle hänen osaamistaan ja koulutustaan vastaavaa työtä.
Hyvinvointialueiden vaikea tilanne ja uudelleenjärjestelyn tarve on ymmärrettävää, mutta tämä on valitettavasti lisännyt työntekijöiden kuormitusta ja epävarmuuden tunnetta. Tärkeä kysymys nyt on, toipuvatko hoitotyön johtajat, kun arki lähtee toden teolla pyörimään. Miten heitä tuetaan jatkossa ja miten heidän luottamuksensa saadaan takaisin? Hoitotyön kehittäminen ja vaikean hoitajapulan ratkaisut edellyttävät työrauhaa. Tähän on nyt hyvinvointialueilla panostettava.
Vilhelmiina Lehto-Niskala
puheenjohtaja, Akavan sairaanhoitajat ja Taja