Kotia, palvelutaloa ja ikäihmisten arjen paikkoja tulisi katsoa sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen kautta

Ikääntymispolitiikassa ja asumis- ja hoivapalveluiden järjestämisessä huomioidaan harvoin ikäihmisten sosiaaliset tarpeet ja ikäihmisten erilaisuus. Hyvinä asumisen ja hoivan paikkoina Suomen ikääntymispolitiikassa korostuvat koti ja palvelutalo, mutta näitä ei juurikaan tarkastella sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. TtM Katariina Tuomisen väitöstutkimus osoitti, että kodilla, palvelutalolla ja muilla ikäihmisen arjen tiloilla ja paikoilla on moninaisia merkityksiä sosiaalisille suhteille ja vuorovaikutukselle.

Väitöskirjassaan Katariina Tuominen selvitti, mitä merkitystä erilaisilla ikäihmisten arjen tiloilla ja paikoilla on sosiaalisille suhteille ja vuorovaikutukselle ja miten ne mahdollistavat tai rajoittavat sosiaalista elämää. Tutkimukseen osallistui 64–101-vuotiaita ihmisiä, jotka asuivat yksityisessä kodissa tai palvelutalossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin ennen koronapandemiaa ja sen aikana.

Tutkimus nostaa esiin sosiaalisten suhteiden merkityksen sille, millainen paikka ikäihmisen koti tai palvelutalo on.

Tuominen havaitsi, että koti oli hyvin keskeinen paikka ikääntyneiden sosiaaliselle elämälle. Kodin merkittävyyttä lisäsivät tutkimuksen mukaan terveyden ja toimintakyvyn heikentyminen, erityisesti hyvin korkeassa iässä, sekä koronapandemia ja sen aikana annetut ohjeistukset välttää kodin ulkopuolella liikkumista. Tuominen korostaakin, että sosiaaliset tarpeet tulisi paremmin huomioida keskusteluissa ikäihmisten kodista.

– Ikäihmisen kotia ei tulisi tarkastella vain fyysisenä tilana, jossa asuu iäkäs henkilö mahdollisine hoivatarpeineen, vaan sosiaalisena tilana, jossa parhaimmillaan toteutuu mielekkäitä sekä kotona asumisen mahdollistavia sosiaalisia suhteita. Toisaalta koti voi olla myös hyvin yksinäinen paikka, jossa ikäihminen elää eristyksissä muista, huomauttaa Tuominen.

Keskusteluissa ikääntyneille sopivista asuinpaikoista nostetaan kodin lisäksi esiin kodinomaiseksi kutsuttu palvelutalo. Tutkimuksessaan Tuominen havaitsi, että sosiaalisilla suhteilla ja vuorovaikutuksella on merkitystä sille, tuntuuko palvelutalo ikäihmisen kodilta, vai kenties ennemmin laitokselta.

– Palvelutalo ei automaattisesti ole koti. Kodiksi tuntemiseen vaikuttaa, onko ikäihmisellä valtaa päättää sosiaalisesta vuorovaikutuksestaan ja millaisia kohtaamiset arjessa ovat. Voiko hoitaja esimerkiksi astella sisään asukkaan asuntoon omilla avaimillaan ja voiko henkilökunnan kanssa jutustella ja naureskella, Tuominen pohtii.

Teknologia voi tuoda toiset ihmiset lähelle

Myös teknologian luomat tilat mahdollistavat paljon ikääntyneille ihmisille. Tuominen toteaa tutkimuksessaan, että erityisesti tavalliset puhelinsoitot, mutta myös esimerkiksi videopuhelut ja sähköpostiviestit, olivat tutkimuksen osallistujille tärkeä keino pitää yhteyttä toisiin ihmisiin.

– Teknologia hämärtää tilan fyysisiä rajoja, sillä sosiaalinen vuorovaikutus on sen avulla mahdollista tilaan liittyvistä fyysisistä rajoitteista huolimatta. Teknologia voikin tuoda toiset ihmiset lähelle ilman tarvetta poistua omasta kodista, Tuominen kertoo.

Vaikka tutkimuksen osallistujat tunnistivat teknologian hyödyt, he myös korostivat kasvokkaisten tapaamisten tärkeyttä ja ensisijaisuutta: teknologian välityksellä tapahtuvat kohtaamiset eivät olleet heille riittäviä. Tämä tieto olisikin Tuomisen mukaan hyvä huomioida esimerkiksi ikääntyneiden kotihoidossa, jota yhä enemmän toteutetaan teknologiaväitteisesti etäkäynteinä fyysisten käyntien sijaan.

Ikääntyneillä on erilaisia tarpeita ja toiveita

Tuominen on huolissaan siitä, että ikäihmiset usein niputetaan yhdeksi yhtenäiseksi joukoksi, jolla on samanlaiset elämäntilanteet, tarpeet, toiveet ja mieltymykset. Näin ei kuitenkaan ole, minkä myös Tuomisen tutkimus osoitti, sillä erilaisiin tiloihin, paikkoihin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyneet näkemykset ja kokemukset olivat hyvin moninaisia.

– Yksi ja sama ratkaisu esimerkiksi asumisen ja palveluiden järjestämisessä ei ole hyvä kaikille ikääntyneille, kuten ei olisi kaikille keski-ikäisille tai nuorillekaan. Palveluiden kehittämiseksi tarvitaankin monipuolista ymmärrystä erilaisista tavoista elää hyvää elämää vanhuudessa, huomauttaa Tuominen.

Terveystieteiden maisteri Katariina Tuomisen gerontologian alaan kuuluva väitöskirja Making Space for Social Relationships: Understanding ageing in social spaces tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 15.12.2023 klo 12, Kaupin kampuksella Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Antero Olakivi Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Kirsi Lumme-Sandt Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Tutustu väitöskirjaan.

Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.

Kuva: Jussi Koivunen / Studio Koivunen

Tekstikooste: Katja Kosonen