17.10.2016 Hoitotyö vanhuspalveluissa vaatii vakavaa eettistä pohdintaa -Vilhelmiina Lehto

Vilhelmiina Lehto TtM, Gerontologian alan väitöskirjatutkija, Akavan sairaanhoitajat ja Taja:n varapuheenjohtaja

Hoitotyön etiikka on ollut hyvin tutkittu ja tunnettu aihe. Tiedetään, että ihmisten hoitamisessa ja hoivaamisessa on otettava eettiset näkökulmat huomioon. Sellaisten teemojen kuten tehokkuuden ja markkinaehtoisuuden noustessa keskusteluun etenkin vanhusten hoidon ja hoivan kohdalla, hoitotyön etiikka on yhä tärkeämmässä roolissa. Eettiselle pohdinnalle ja keskustelulle on annettava enemmän aikaa ja tilaa.

Hoitotyöntekijät etenkin vanhuspalveluissa ovat usein puun ja kuoren välissä. Toisaalta tavoitellaan taloudellista hyötyä, toisaalta inhimillistä ja hyvää hoivaa. Eettiset paineet ovat tällaisessa tilanteessa valtaisat! Hoitotyön johtajalta vaaditaan etiikan johtamista. On herätettävä keskusteluun, mikä tässä organisaatiossa on arvokasta ja mikä on toimintamme tavoite. Esimies myös omalla esimerkillään viestittää alaisilleen, mikä tässä työyhteisössä on eettisesti hyväksyttävää toimintaa. Joissakin hoivayksiköissä nämä vastakkaiset arvot tuottavuuden ja inhimillisyyden välillä on onnistuttu tasapainottamaan upealla tavalla, mutta tilanne ei ole sama joka paikassa. Joskus eettiset paineet käyvät myös hoitotyön johtajalle ylivoimaisiksi, ja tilanne on päätynyt jopa irtisanoutumisiin. Ammattiliittona olemme huolissamme tällaisista tilanteista. On vaarana, että näemme tulevaisuudessa yhä enemmän tilanteita, joissa organisaation arvot eivät kohtaa hoitotyöntekijän tai lähiesimiehen arvoihin.

Mikä siis neuvoksi? Hoidon ja hoivan laatu ja eettiset näkökulmat on nostettava keskusteluun. Hyväksymmekö hoivapalveluiden kehityksen markkinalähtöisyyden kustannuksella? Ketkä hoitavat vanhuksiamme, jos hoitajat väsyvät jatkuvaan tuottavuuden paineeseen ja työolosuhteet ja –viihtyvyys ovat vaakalaudalla? Jos toivomme vanhusten hoivalta muutakin kuin välttämättömästä hygieniasta ja ruokailusta huolehtimista, ei vähäisellä henkilökuntamäärällä tähän ole mahdollisuuksia. Jos toivomme vanhuksille mielekästä, yksilöllistä ja aktiivista elämää, ja hoitajille mahdollisuuksia toteuttaa työtään parhaaksi katsomallaan tavalla, on meidän kyseenalaistettava tällainen kehitys. Vaakakupissa painavat myös yhteiskunnan vähäiset resurssit, ja niiden mahdollisimman tehokas käyttämäinen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kuten yleensäkin eettisissä kysymyksissä, ei näihinkään esittämiini pohdintoihin ole olemassa oikeita vastauksia. Bioetiikka on uudehko tieteenala, jossa pohditaan erityisesti terveyden ja terveydenhuollon eettisiä kysymyksiä. Toivon, että se tulevaisuudessa auttaa korostamaan eettisiä kysymyksiä erityisesti vanhusten palveluja järjestettäessä. On kehitettävä rakenteita ja mahdollisuuksia eettiselle keskustelulle, ja kevennettävä hoitohenkilöstön eettistä taakkaa päivittäisissä hoitotyön tilanteissa. Haluankin peräänkuuluttaa avointa keskustelua, jossa nostetaan esiin niin organisaatioiden, työntekijöiden kuin itse vanhusten ääni. Olkoon tämä kirjoitus osaltani pieni nosto tärkeästä aiheesta.

Maailman ensimmäinen bioetiikan päivä järjestetään 19.10. Päivän tavoitteena on muistuttaa bioeettisten kysymysten tärkeydestä ja edistää niiden ratkaisemista hyödyntävää toimintaa.