Influenssarokotteiden suojatehon arviointi nopeaa ja kustannustehokasta

MSc Ulrike Baum tutki, miten influenssarokotteiden suojatehoa voidaan arvioida tehokkaasti terveydenhuollon rekisterien ja väestötietojen perusteella. Vuosittaisten tutkimusten tulokset sisältävät lisäksi arvioita influenssarokotteiden antamasta suojasta lapsilla ja ikääntyneillä.

Lähtökohtana on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käytäntö arvioida influenssarokotteiden suojatehoa vuosittain terveydenhuollon rekisterien ja väestötietojen perusteella. Baum tutki ja kehitti menetelmiä, jotka mahdollistavat rekistereihin rutiininomaisesti kerättyjen tietojen tehokkaan käytön niin, että sekoittavien tekijöiden ja mittausvirheiden aiheuttamia harhoja voidaan välttää.

– Suomessa on harvinainen tilaisuus tehdä kohorttitutkimuksia, joissa seuraamme suurta väestöä pitkään rekisteritietojen perusteella. Tutkimuksissa verrataan influenssan ilmaantuvuutta rokotetuilla ja rokottamattomilla henkilöillä. Rokotustiedot otetaan rokotusrekisteristä ja influenssatiedot tartuntatautirekisteristä tai hoitoilmoitusjärjestelmästä, Ulrike Baum jatkaa.

Rokotus vähentänyt influenssatartunnan riskiä lapsilla jopa 90 prosenttia

Tutkimuksen tulokset sisältävät kaksi arviota lasten ja ikääntyneiden suojaustasoista. Influenssavirustartunta voi johtaa vakavaan tautiin. Influenssarokotteiden suojateho vaihtelee vuosittain.

– Teho riippuu siitä, kuinka paljon influenssavirus on muuntunut ja kuinka hyvin rokotteet vastaavat muutoksia. Viime vuosina rokotus on vähentänyt influenssatartunnan riskiä lapsilla jopa 90 prosenttia ja ikääntyneillä jopa 50 prosenttia. - Rokotetun lapsen tartuntariski voi olla vain kymmenen prosenttia rokottamattoman lapsen riskistä.

Influenssarokotteiden suojatehon oikea-aikainen arviointi auttaa arvioimaan ja parantamaan kansallista rokotusohjelmaa, mikä hyödyttää kansanterveyttä.

MSc Ulrike Baum väittelee 8.10.2021 Turun yliopistossa.

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Tyra Grove Krause (University of Copenhagen, Tanska) ja kustoksena professori Kari Auranen (Turun yliopisto).

Tekstikooste: Anne-Maj Aunula