Kaupunki- ja liikennesuunnittelu ratkaisuksi väestön liikkumattomuuteen

Kaupunki- ja liikennesuunnittelu ovat merkittäviä väestön fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Asuinympäristön yhdyskuntarakenteen korkeampi tiiviys, toimintojen sekoittuminen ja tieverkoston risteysten lukumäärä lisäsivät kävelyä ja pyöräilyä sekä vähensivät autoilua.

Liikuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri Mikko Kärmeniemi selvitti asuinympäristön muutosten ja kunnan toimintapoliittisten tekijöiden vaikutuksia kuntalaisten kulkutapavalintoihin sekä säännöllisen kävelyn että pyöräilyn muutoksiin pitkällä aikavälillä.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella asuinalueen yhdyskuntarakenteen tiivistyminen, toimintojen monipuolistuminen sekä risteystiheyden lisääntyminen lisäsivät asukkaiden fyysistä aktiivisuutta. Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvat muuttivat useammin harvemmin asuttuun, toiminnoiltaan yksipuolisempaan ympäristöön. Tiiviiseen ja toiminnoiltaan sekoittuneeseen ympäristöön muuttaneet aloittivat usein säännöllisen kävelyn tai pyöräilyn.

Näyttö fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista on kiistaton. Tästä huolimatta fyysinen inaktiivisuus on maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma.

Rakennettu ympäristö on keskeinen väestön liikkumattomuutta selittävä tekijä, joten aktiivisten kulkutapojen, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, edistäminen kaupunkisuunnittelussa tulisi huomioida nykyistä paremmin.

Tiiviiden ja toiminnoiltaan sekoittuneiden asuinalueiden kehittäminen sekä investoinnit aktiivisen liikenteen infrastruktuuriin voivat olla merkittäviä keinoja väestön liikkumattomuuden ja siitä aiheutuvien terveysongelmien ehkäisyyn maailmanlaajuisesti. Toimenpiteet vaativat kuntatason päättäjiltä vahvaa poliittista johtajuutta.

Liikuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri Mikko Kärmeniemi väittelee Oulun yliopistossa 11.6.2021 klo 9:00.

Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/63479982130?pwd=NEhQSC9Kak1WeFM2Mk5VVFhEd2ZiQT09

Teksti: Anne-Maj Aunula