Pakon sijasta palkiten
Satu Pulkkinen, puheenjohtaja
Koronapandemian toisen aallon kiihtyessä Suomessa väläytellään jälleen valmiuslain käyttöönottoa mm. terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden takaamiseksi lähestyvällä joulukaudella. Nyt jos koskaan, tilannetta on tarkasteltava koronakriisiä suuremmassa kuvassa. Valmiuslain käyttöönottamisesta tulee hetken pelastus, mutta tulevaisuuden tuho. Päättäjien tulee miettiä vakavasti, onko valmiuslain käyttöönottaminen ennemmin uhka kuin mahdollisuus.
Mikäli toistamiseen tänä vuonna terveydenhuollon henkilökuntaa määrätään pakkokeinoin töihin, vie se viimeisenkin toivon paremmasta terveydenhuollon tulevaisuudesta. Meillä on jo nyt pula useista terveydenhuollon ammattiryhmistä, alan vetovoimaisuus on kärsinyt ja oppilaitosten hakijamäärät alan koulutuksiin ovat vähentyneet.
Valmiuslain käyttöönottoa on perusteltu tavoitteella turvata kriisinajan terveydenhuollon resurssi etenkin hoitotyön osalta. Jo toistamiseen sen käyttöönotto melko lyhyen ajan sisällä olisi vahva signaali alalla työskenteleville siitä, kuinka helppoa heitä on ohjata määräävällä ja velvoittavalla lainsäädännöllä tilanteessa kuin tilanteessa. Moni muistaa, kuinka vuonna 2007 mm. hoitajien perustuslaillista oikeutta työtaisteluun rajoitettiin lailla potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Nykylainsäädäntö ei juurikaan suojaa hoitajaa ja hoitotyötä tekevän yksilön perus- ja ihmisoikeuksia, kuten oikeutta sellaiseen omavalintaiseen ihmisarvoiseen työhön, joka kunnioittaa työntekijän oikeuksia. Työntekijällä on oikeus mm. työturvallisuuteen, jossa fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset työolot ovat kunnossa.
Mikäli Suomessa nyt ajaudutaan valmiuslain käyttöönottamiseen ilman, että on edes yritetty kokeilla muita ratkaisuja ja kannustimia, on sen jälkeen suorastaa ajanhukkaa edes miettiä, mistä ja millä turvataan tulevaisuuden hoitajaresurssi. Tämän kriisin jälkeen moni tulee tekemään omia henkilökohtaisia ja ammatillisiakin ratkaisuja. Sen jälkeen olemme heidät menettäneet, emmekä saa koskaan enää takaisin. On syytä vakavasti miettiä myös sitä, minkä kuvan keskustelu valmiuslain käyttöönottamisesta antaa alasta ja alan arvostuksesta sitä vasta miettiville nuorille.