Erot liikuntataidoissa, fyysisessä kunnossa ja aktiivisuudessa säilyvät läpi murrosiän
Heikolla liikuntataidoilla on yhteys nuorten alhaisemmaksi koettuun liikunnalliseen pätevyyteen, heikompaan fyysiseen kuntoon, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja todennäköisempään ylipainoon. Pelkät hyvä liikuntataidot eivät kuitenkaan riitä turvaamaan nuoren fyysisen aktiivisuutta murrosiässä.
Nuorten ylipaino, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja heikko fyysinen toimintakyky ovat huolestuttavia ilmiöitä sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Fyysinen aktiivisuus muovautuu osaksi yksilön elämäntapaa jo varhaisessa elämänvaiheessa, sillä lapsuudessa opitut liikuntataidot luovat perustan myöhemmälle liikkumiselle. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää liikuntataitojen, liikkumisen ja näihin liittyvien tekijöiden kehitystä nuoruudessa.
LitM Iiris Kolunsarka tutkii liikuntapedagogiikan väitöksessään yhteyksiä motorisen pätevyyden, koetun motorisen pätevyyden, fyysisen kunnon, fyysisen aktiivisuuden ja kehon painoindeksin välillä murrosiässä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin urheiluseuraharrastamisen yhteyttä nuoren kunnon ja painoindeksin kehitykseen.
Liikuntataidot eivät yksin riitä
Väitöskirjatutkimus osoittaa, että nuorten heikommilla liikuntataidoilla on yhteys alhaisempaan koettuun liikunnalliseen pätevyyteen, heikompaan fyysiseen kuntoon, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja todennäköisempään ylipainoon. Tulokset viittaavat lisäksi siihen, että nuoret säilyttävät nämä ominaisuudet läpi murrosiän, jolloin myös yksilöiden väliset erot säilyvät ajassa. Mikäli lapsuudessa on ajautunut tällaiseen negatiiviseen liikuntaan osallistumisen kierteeseen, on sen muuttaminen murrosiän aikana hyvin epätodennäköistä.
Tutkimus kuitenkin paljastaa myös, että fyysinen aktiivisuus vähenee eniten heillä, joilla on 11-vuotiaana korkein fyysinen aktiivisuus sekä parhaimmat liikuntataidot. Pelkät hyvät liikuntataidot eivät siis riitä vaan myös muut tekijät, kuten sosiaaliset suhteet ja urheiluseuraharrastaminen, vaikuttavat merkittävästi fyysisen aktiivisuuden kehitykseen murrosiässä.
Tulokset kertovat, että urheiluseuraharrastamisen lopettaminen oli yhteydessä fyysisen kunnon tasaantumiseen, kun taas sen jatkaminen edisti kunnon kehitystä. Huolestuttava havainto oli se, että fyysisen kunnon vähäinen kehitys ja aktiivisuuden jyrkempi lasku olivat yhteydessä suurempaan kehon painoindeksin nousuun murrosiässä.
Edistämistoimet eivät kohtaa kaikkien tarpeita
Tulevaisuudessa olisi harkittava yksilöllisempiä toimenpiteitä, jotka voivat tukea liikuntaan osallistumisen positiivista kehitystä lapsuudessa ja mahdollistaa merkityksellisen liikkumisen kaikille nuorille, riippumatta heidän kunnostaan, taitotasostaan tai painostaan.
Suomalainen koulujärjestelmä ja koululiikunta tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden edistää liikuntaa ja liikkumistaitoja tavoittaen lähes kaikki lapset ja nuoret. Urheiluseuroilla on myös valtava potentiaali toimia liikunnan edistämisen eturintamassa. Kuitenkin on huomioitava, että vaikka urheiluseurat alun perin tavoittavat laajan joukon lapsia, monen liikuntaharrastus päättyy murrosiän myötä.
Nuorten liikunnan vähenemisen taustalla vaikuttavat ennen kaikkea yhteiskunnan muutokset. Nyky-yhteiskunnassa liikkumisen tarve on vähentynyt entisestään. Siksi tällaisissa ponnistuksissa tarvitaan laajaa yhteiskunnallista osallistumista niin vanhemmilta, valmentajilta, opettajilta kuin päättäjiltäkin. Yhteistyöllä voidaan luoda kestäviä ratkaisuja, jotka innostavat ja tukevat nuoria liikkumaan edistäen samalla heidän fyysistä toimintakykyään.
LitM Iiris Kolunsarkan väitöskirjan “Developmental associations of physical activity, motor competence, perceived motor competence, health-related fitness, and weight status through adolescence: A 4-year follow-up study” tarkastustilaisuus pidetiin 17.2.2024. Vastaväittäjänä toimii professori Matthieu Lenoir (University of Ghent, Belgia) ja kustoksena apulaisprofessori Timo Jaakkola (Jyväskylän yliopisto).
Koottu väitöstiedotteesta
Iina Nieminen