Hoitotyön opettajan asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää pedagogista vapautta
FT Jouni Tuomi selvitti väitöstutkimuksessaan, miten opetusta tiukasti määräävä metodi vaikutti hoitotyön opettajien pedagogiseen asiantuntijuuteen. Hän keräsi tiedonantajiltaan haastatteluaineistoa kolmeen kertaan 10 vuoden seurantajaksolla. Tänä aikana opettajien pedagogisessa asiantuntijuudessa tapahtui muutos, joka muotoutui kunkin hoitotyön erikoisalan ja persoonan mukaan.
Hoitotyön opettajan asiantuntijuus ja sen kehittyminen on kompleksinen ilmiö, jota on tutkittu suhteellisen vähän. Tutkimuksessaan Tuomi tuli siihen johtopäätökseen, että asiantuntijuus on ensisijaisesti elämänkulkuun liittyvä ilmiö, jota selittää sekä syntymässä saatu geneettinen perimä että harjoittelu. Keskeisenä vaikuttajana ovat epigeneettiset prosessit, joita voidaan tukahduttaa tai tukea. Tutkimuksessa ei kuitenkaan lähdetä sitä todistamaan, vaan se otetaan asiantuntijuuden ymmärrystä ohjaavana ajatuksena.
Tutkimuksen tapahtumakenttänä on erään ongelmaperustaisen oppimisen sovelluksen implementointi hoitotyön koulutukseen. Tutkimusasetelmaa voidaan pitää eräänlaisena akvaariona tai laboratoriona.
Kaikkien opettajien oli alussa pakko käyttää samaa ongelmaperustaisen oppimisen sovellusta samalla tavalla ja samassa tahdissa. Myös opiskelijoiden tuottamien ratkaisujen malli oli ennalta hahmotettu. Vain opiskelijat vaihtuivat.
Kvanttihyppy aktiivisen oppimisen maailmaan
Tuomen tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön opettajat tekivät niin sanotun kvanttihypyn aktiivisen oppimisen maailmaan. Kvanttihypyllä tarkoitetaan tässä prosessia, joka eteni tutkimuksessa metodin teknisen hallinnan kautta vuorovaikutustilanteiden syvempään ymmärrykseen sekä kritiikkiin. Aikaisempi opettajakoulutus ja reflektointi kollegojen kanssa tukivat prosessia.
Seurannan loppuvaiheessa ilmeni, että ongelmaperustainen oppiminen oli vakiintunut käytännöksi, jota ei juurikaan tunnistanut alkuperäiseksi metodiksi kuin nimestä. Opettajat olivat konkretisoineet aktiivisen oppimisen mahdollisuudet kukin omalla tavallaan palvelemaan ensi sijassa opiskelijoiden oppimista.
Tutkimustulokset tukevat opettajan pedagogisen vapauden merkitystä opetustyössä. Pitkittäistutkimus tuo uutta näkökulmaa hoitotyötä opettavien asiantuntijuuden kehittymiseen työympäristössä. Tutkimuksen avulla voidaan huomioida hoitotyön asiantuntijuuden kehittyminen opettajakoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa sekä elinikäisessä oppimisessa.
FT Jouni Tuomen kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja Hoitotyön opettajien pedagogisen asiantuntijuuden transformaation kokonaisvaltaisessa opetussuunnitelma uudistuksessa. 10 vuoden seurantatutkimus tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa 19.5.2023 kello 12 Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii KT, Dos. Liisa Postareff, Hämeen ammattikorkeakoulusta. Kustoksena toimii professori Eero Ropo, Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta Tampereen yliopistosta.
Kuva: Anna-Mari Äimälä
Tekstikooste: Katja Kosonen